Äitini Päivikki Ollila vieraili Kiinassa keväällä 1978. Matkallaan hän otti paljon valokuvia, ja nauhoitti hyvin eloisalla tavallaan vaikutelmiaan ryhmän vierailuista eri kohteissa. Diakuvia ja valokuvia matkasta kertyi useita satoja, ja C-kaseteille tehtyjä nauhoituksia yhteensä kuutisen tuntia.

Matkansa jälkeen äitini piti kymmeniä luentoja, muun muassa kouluissa näyttäen dioja, ja kertoen kokemuksiaan. Noihin aikoihin, ennen varsinaisen turismin alkamista, matkustaminen Kiinan kansantasavaltaan oli varsin harvinainen tilaisuus tavalliselle ihmiselle. Opettajana ja opinto-ohjaajana toiminut äitini oli suuri Kiinan kulttuurin ystävä, ja Suomi-Kiina seuran Tampereen osaston aktiivijäsen. Se avasi hänelle mahdollisuuden osallistua, seuran järjestämälle matkalle.

Äitini ei juurikaan ennen matkaa, eikä juuri sen jälkeenkään harrastanut valokuvausta. Silti monet näistä otoksista todistavat hänen näkemyksestään, tilannetajustaan ja huumoristaan. Muistan aina silloin tällöin vuosien varrella suurella ilolla ja mielenkiinnolla, tutkineeni näitä äidin Kiinassa ottamia valokuvia. Yksi muistoni matkan jälkeiseltä ajalta on se, kuinka siskojeni kanssa autoin äitiäni laittamaan diakuvia kehyksiinsä; samoja kuvia joita sitten lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin käytin tämän sivuston pohjamateriaalina.

Idea mymotherinchina.net sivustosta syntyi, kun mietin aihetta Audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnon lopputyölleni. Äitini kuvaaman ja nauhoittaman Kiina-materiaalin muokkaaminen web-sivustoksi, antaisi mahdollisuuden jakaa näitä harvinaisia kuvia ja nauhoituksia taas muiden kanssa. Tiedän että tämä olisi ollut, myös vuonna 2002 Alzheimerin tautiin kuolleen äitini toive. Toisihan se suuremmalle määrälle ihmisiä mahdollisuuden tutustua tähän, nyt jo historiallisestikin kiinnostavaan, materiaaliin, kuin äitini luennoillaan olisi koskaan voinut toivoa saavuttavansa.

Haluan kiittää lämpimästi mestari Zhang Changwangia hänen tekemästään upeasta kalligrafiasta, jota olen käyttänyt osana sivuston layoutia. Kalligrafian merkitys on "Äitini Kiinassa". Haluan kiittää myös sisariani heidän rohkaisustaan ja tuestaan sekä kumppaniani Hannaa, Terhi Mikkolaista ja Heikki Matikaista heidän avustaan. Kiitokset myös kurssitovereilleni (erityisesti Jopille ja Jupille) neuvoista ja inspiraatiosta. Tämä sivusto on omistettu äitini Päivikki Ollilan (1933-2002) muistolle.

Simo Ollila

Tampereella 31.8.2006

Matka

Ryhmä jonka mukana äitini matkusti, ei ollut tavallinen turistiryhmä, vaan Suomi-Kiina seuran delegaatio. Äitini lisäksi ryhmässä oli parisenkymmentä muuta jäsentä, mm. henkilöt nimeltään Jouko Puustinen ja Veikko Kemppinen. Seurueen matka alkoi Peijingistä 23.3.1978. ja päättyi samaan paikkaan 2.4. Välillä ryhmä vieraili mm. Shanghaissa ja Guangzhoussa.

Peijingissä oli vielä keväisen viileää, kun taas etelämpänä Kantonissa oli jo helteistä ja kirsikankukat kukkivat. Matkaa tehtiin limusiineilla, junalla sekä lentokoneella. Kaikkialle minne matkalaiset menivätkään, he joutuivat paikallisten ihmisten, jotka eivät olleet tottuneet näkemään ulkomaalaisia, valtaisan huomion kohteeksi.

Matkan aikataulu oli erittäin tiivis ja matkapäivät olivat täynnä ohjelmaa. Vierailuja tehtiin muun muassa tehtaisiin, kommuuniin, lastentarhoihin, vanhankotiin, akrobaattikouluun, käsityöläispajoihin ja opettajakorkeakouluun. Matkaohjelmalla haluttiin selvästikin välittää länsimaisille vierailijoille virallista näkemystä kiinalaisesta elämänmuodosta ja yhteiskunnasta.

Mukana matkassa kiersi kiinalainen suomenkielen tulkki nimeltä Yen. Aikaa liikkua omin päin oli niukasti, lähinnä vain aamuisin ennen virallisen ohjelman alkamista. Seuraavassa olen yrittänyt rekonstruoida matka-aikataulun, mahdollisimman tarkasti äitini nauhoittamien muistiinpanojen, sekä hänen lähettämiensä korttien ja kirjeiden perusteella.

Kiina vuonna 1978

Äitini matkan aikaan keväällä 1978 Kiinan kansantasavalta oli, juuri toipumassa Kulttuurivallankumouksen vaikutuksista. Kiinalaisen yhteiskunnan kaaokseen ajanut, ja satojen tuhansien ihmisten kuolemaan johtanut ajanjakso päättyi, vasta puhemies Mao Zedongin kuoltua vuonna 1976. Mao aloitti Kulttuurivallankumouksen 1966 pelätessään Kiinan olevan ajautumassa poispäin sosialismista, ja linjaa pyrittiin oikaisemaan tuhoamalla vanha kulttuuri ja vanhat ajattelutavat. Tämä johti taiteilijoiden, intellektuellien ja kaikkien kansanvihollisiksi leimattujen vainoihin ja murhiin. Korvaamattomia taideaarteita tuhottiin, kouluja suljettiin, talous romahti ja kiinalainen yhteiskunta vajosi lähelle täydellistä anarkiaa.

Puhemies Maoa ei haluttu syyttää Kulttuurivallankumouksen tapahtumista. Syytteeseen aikakauden rikoksista laitettiin niin sanottu ”Neljän kopla”, joka pidätettiin vuonna 1976. Koplaan kuului mm. Maon leski Jiang Qing. Äitini vierailun aikaan neljän koplan vastainen kampanja oli täydessä käynnissä, ja sen saattoi nähdä ja kuulla kaikkialla. Esimerkiksi ryhmän vieraillessa shanghailaisessa terästehtaassa, heille kerrottiin neljän koplan siellä tekemästä sabotaasista. Neljän koplan rikoksiin viitattiin äitini tekemissä nauhoituksissa jatkuvasti. Tuohon aikaan oli käynnissä jatkuvasti muutenkin erilaisia kampanjoita. Ryhmän saapuessa Peijingiin, oli käynnissä muun muassa kampanja puiden istuttamiseksi.

Puhemies Maosta puhuttiin edelleen erittäin kunnioittavasti, hänen kuviaan saattoi nähdä kaikkialla. Lastentarhassa lapset lauloivat kauniisti puhemies Maosta. Samassa tilaisuudessa tämä nelivuotiaiden lasten ryhmä esitti länsimaisille vierailleen myös runon ”Viidennestä Kansankonferenssista”.

Virallisissa puheissa usko aineelliseen edistymiseen oli vahva. Haastattelussa jonka äitini nauhoitti Pitkän Marssin kansankommuunissa Shanghaissa 27.3.1978 sanottiin: "Henkinen elämä kommuunissa on nyt paljon rikkaampaa kuin ennen, parantamisen varaa kuitenkin vielä on. Nyt yhtä tuotantoyksikköä kohden meillä on ainoastaan yksi televisio. Tulevaisuudessa yritämme saada hankittua television jokaiseen talouteen..."